Ympyrä sulkeutuu

Tämän tarinan alku vie teidät kymmenen vuoden päähän menneisyyteen. 17-vuotias nuorimies on juuri löytänyt elämänsä ensimmäisen tosi rakkauden, tosin tässä vaiheessa tarinaa tuo rakkaus on vasta nupullaan. Tämän lisäksi nuorimies on myös löytänyt toisen asian, joka tulee muuttamaan hänen elämänsä suunnan. Hän on tutustunut rokkibändiin nimeltä CMX, erään kaukana pohjoisessa vielä tuolla hetkellä lukiota käyvän nuoren naisen avustuksella. Tuskin kumpikaan heistä arvasi kuinka paljon tuolla oli merkitystä kenties molempien, mutta varmasti nuoren miehen elämään

Nuorimies on ulkona kavereiden kanssa tanssisali Lutakon edustalla ja odottaa, että keikkapaikan ovet aukeaisivat. Viimein hitaasti alkaa jono liikkua ja pikkuhiljaa pääsee tarinamme sankari sisälle lämmittelemään. Keikkaan on vielä hetki, joten nuorimies ostaa kaveriensa kanssa t-paidat paita myyjältä ja vetää sen päällensä. Pian keikka alkaa, ja vaikka nuorimies ei olekaan kauaa ollut CMX:n fani osaa hän jo nyt kappaleet ulkoa ja ääni käheänä laulaa jokaisessa kappaleessa mukana. Lutakossa on infernaalisen kuuma ja kostea. Kitaravalli lyö vasten korvia. Tunnelmaa ei voi sanoin kuvata, vaan se olisi pitänyt kokea paikan päällä. Tuolle nuorelle miehelle tämä on hänen ensimmäinen live-keikka ja jättää unohtumattomat muistot.

10-vuotta myöhemmin jälleen kirpeässä syyssäässä tarinamme sankari ei enää niin nuori vaan jo elämää kokenut aikuinen, jonottaa jälleen CMX:n keikalle. Kaupunkina tällä kertaa Kuopio. Kun keikka alkaa, mies tajuaa ympyrän sulkeutuneen. Hänelle illan keikka on jotain aivan erityistä. Hän yksin miettii elämäänsä ja nauttii musiikista, kuinka se tavallaan kiidättää hänet kymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Paljon on muuttunut, enää ei ole tuo ensirakkaus nupullaan vaan kymmenessä vuodessa siitä kehittyi kaunis kukka, joka kuitenkin tämän syksyn saapuessa lakastui. Mies itkee keikalla useasti liikuttuneena niin musiikista kuin muistoistaan. Lopulta hän pääsee liikuttuneena kotiin, jossa hän itkee suihkussa jalat rintaa vasten puristettuina pitkän tovin. Ei hän itke surusta tai menetyksestä, ei myöskään onnesta tai ilosta. Hänen vain täytyy purkaa tuo tunnelataus, jonka tämän illan tapahtumat aiheuttivat. Kymmenen vuotta elämää niin paljon koettuja asioita. Jaettuja iloja ja suruja. Yhteisiä hetkiä.

Onneksi tarinamme sankarilla on hyviä ystäviä, edelleen tuo tyttö pohjoisesta, joka nykyään kyllä elelee jopa etelämmässä kuin tarinan sankari. Uusi ystävä, jonka sattuman oikku heitti sankarin elämään. Eräs ystävä jolla itselläänkin on vaikeat ajat, mutta joka sai tällä viikolla iloisia uutisia. Neljättä ystävää sankari ei ole voinut auttaa vaikka hän sitä saattaisi kaivata. Sankari itkee myös heidän vuokseen. Ollen kiitollinen ja paljon velkaa heille. Samalla toivoen, että olisi pystynyt tuomaan iloa ja ajatuksia heidän arkensa iloksi ja surujensa poistamiseksi. Jakaen mielessään heidän tämän hetkiset ilot ja surut. Toivoen kaikkea parasta heille, mitä ikinä tulevaisuus heidän eteensä heittää.

Sankari toivoo myös hyvää ensirakkaalleen, joka tällä hetkellä on kaukana poissa. Toivoen, että hänen elämänsäkin hymyilee tulevaisuudessa, vaikka heidän yhteinen rakkauden kukkansa pääsikin maailman myrskyissä lakastumaan. Toivoen, että he voisivat olla kuitenkin ystäviä aina. Sillä mikään mahti maailmassa ei voi pyyhkiä pois niitä koettuja hetkiä ja niitä kaikkia vuosia, jotka he toisiaan rakastivat.