Tapasin siis Neiti T:n eilen ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten. Ainakin minulla oli mukavaa ja meidän välillämme synkkasi kyllä jokin kemia. Tosin Neiti T ilmaisi olevansa hidas seurustelu jutuissa, joten näillä mennään. Hitaasti edeten ja katsellen mitä tuleman pitää.
Itse treffit olivat todella mukavat, kävimme tosiaan vilkaisemassa valokuvanäyttelyn kuten suunnittelimme ja sen jälkeen syömään, näyttelystä oli mukava jutella hyvän ruuan äärellä. Lisäksi juttuaiheita riitti loputtomiin, joten ruualta suuntasimme vielä teelle, jossa vierähti taas muutama tunti. Hieman ennen yhdeksää päädyimme lähtemään teeltä pois, ja saatoin Neiti T:n kotiin, ja sain kutsun sisälle jossa jatkoimme juttelua ja katsoimme Amazing Racen. Tulimme johtopäätökseen, että jos lähtisimme tuollaiselle matkalla, joko meistä tulisi himo kilpailuhenkisiä toisten selkään puukottajia tai todennäköisempi vaihtoehto olisi, että chillaisimme ja fiilistelisimme ensimmäisen etapin maassa, niin paljon, että tippuisimme ensimmäisinä. Tuon jälkeen lähdin kotiin kirkkaan tähtitaivaan loistaessa. Toivoin matkalla voivani sammuttaa kaikki kaupungin valot ja ihailla tähtiä paremmin. Kotona sitten oli Neiti T lisännyt minut messengeriin, ja sitten tulikin juteltua vielä puolille öin. Onnistunut oli ilta siis kaiken kaikkiaan.
Nyt kun vaan osaisin ottaa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Enkä rakentelisi liian korkeita odotusten ja haaveiden muureja pilvilinnoihini. Onneksi on ystäviä, jotka pitävät minut edes hieman kiinni maan päällä.
Blogini on pahasti mennyt tärviölle ja tulee jutusteluta vain ihastumisista ja treffeistä, mutta minkä sille voi jos ne ovat päällimmäisinä mielessä. Toisaalta kai sitä tulee purettua nyt pahimmat mietiskelyt muista aiheista mailehin Neiti T:n kanssa ja jäljellä on vain se mitä ei sinne voi kirjoittaa. Lupaan kyllä parantaa tapani, ja jättää jotain pohdiskeluja blogiakin varten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti