musiikkia ja sukupuoli-identiteettiä

Maailman voi valloittaa jos huvittaa
Vaan onnen saa jos uskaltaa
Rakastaa
-Tuomari Nurmio, Suuri Peto

Tullut kuunneltua paljonkin YUP:tä ja heillä on myös loistava versio Tuomari Nurmion Suuri Peto kappaleesta. Jotenkin kuvaava tuo kertosäe. Muutenkin YUP:n ja Martikaisen biiseissä on paljon asioita ja ajatuksia, jotka kiehtovat minua ja joita olen itsekin pyöritellyt. Esimerkiksi Mitä minä todella sanoin –kappale on loistava niin sanomaltaan kuin musiikillisesti. Kuinka hyvätkin opit voidaan kääntämään pyhittämään mitä vain.

Ja väkiviinapullosta nousee kylähullu, koeputkikansalta kysellen:
"Missä on pohjoinen zen? Kadotimmeko me sen?
Oi vastatkaa, minä tiedä en"
-YUP - Pohjoinen Zen

Niinpä niin, mitä on pohjoinen Zen, saammeko mielenrauhaa ainoastaan perjantaina tai lauantaina alkoholin voimalla. Eikö sitä voisi tavoitella muillakin tavoilla? Olemmeko koeputkikansaa, jolla ei ole oikeastaan muutakaan tapaa löytää mielenrauhaa. Uskonto on jäänyt nyky-yhteiskunnassa taka-alalle. Suurin osa suomalaisista on tapa kristittyjä, jotka eivät oikeastaan häitä ja hautajaisia lukuun ottamatta ammenna kirkosta mitään. Mitä on tullut tilalle? Töitä tehdään 8-16 sitten harrastuksia tai kodin hoitoa ja samaa uudelleen seuraavana päivänä. Minulle mielenrauhaa tuo hiljentyminen ja asioiden purkaminen. Toisaalta jokapäiväistä helpotusta antaa musiikki.

Meni turvallinen tiistaipäivä, tuiki tavallinen keskiviikko, tuttu torstaikin
Taisi mennä koko viikko sitä samaa taas: rauha maass'
Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään, kun sitten nään tään ilmestyksen:
Ensi silmäyksen myötä kädet täyteen työtä tässä 'rakkaudessa', nähkääs
Meni muutamia viikkoja lisää
Hurman hetkillä hulluus marssi sisään, ja kysyy: "onkos täällä rakastavaisia?
Mä taisin tulla oikeaan paikkaan"
Ja niinpä nyt sinä saat minut kiehumaan, minä saan sinut kiehumaan
Mutta yhdessä asutamme maan, jonka nimenä rakkaus on
- YUP - Rakkaus on pesti hulluuteen

Nyt, kun olen kiusannut lukijoita tyhjänpäiväisellä jorinalla musiikista, niin voin paljastaa, että treffit menivät hyvin. Mukavaa oli ainakin minun näkökannalta. Toivottavasti samanlaiset fiilikset jäivät myös vastapuolelle. Keskustelu sujui luontevasti ja suuteleminen on kivaa. En kuitenkaan tiedä vielä tuleeko tuosta mitä. Sillä kuitenkin Neiti A:ta tulee epäreilusti verrattua Entiseen. Tosin tuo tapahtuu täysin alitajuisesti, ja kai se on niin, että ensi rakkaus on aina se, mihin muita tulee verrattua. Tosin pitää yrittää tuosta päästä eroon ja ottaa ihmiset, myös tässä tapauksessa omina itsenään ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Välillä tulee tehtyä hassuja testejä: http://www.transtukipiste.fi/ sukupuolitestissä sain sitten tulokseksi, että olen nainen. Mitäköhän tuostakin pitäisi ajatella. Tosin kysymysten asettelu tuntui siltä, että osittain tulosta peilaa myös elämänkatsomukseni ja se miten suhtaudun asioihin, vai johtuuko tapani suhtautua siitä, että olen feminiini. Toisaalta en kyllä koskaan ole pitänyt itseäni minään maskuliinisena äijänä. Ja ei se ole ihan niin justiinsa. Tuo kyllä selittää sen, miksi pidän naisista kavereina ja ystävinä enemmän kuin miehistä. Jotenkin naisten kanssa on kiva jutella ja pohtia kaikkea.

Jään nyt siis miettimään sukupuolirooleja ja odottamaan seuraavia treffejä.