suudelmaa etsin
kadonnutta suudelmaa
huumaavaa kuumaa
kadonnutta suudelmaa
tanssin, tanssin, tanssin, tanssin lailla vaahtopään
tanssin niin kuin lapsen luistin päällä jään
tanssin, tanssin, tanssin, jalat maasta irtautuu
tanssin niin kuin myrskyn villitsemä puu
-Ismo Alanko Kadonnut suudelma
kadonnutta suudelmaa
huumaavaa kuumaa
kadonnutta suudelmaa
tanssin, tanssin, tanssin, tanssin lailla vaahtopään
tanssin niin kuin lapsen luistin päällä jään
tanssin, tanssin, tanssin, jalat maasta irtautuu
tanssin niin kuin myrskyn villitsemä puu
-Ismo Alanko Kadonnut suudelma
Nyt soi Ismo Alangon Kadonnut suudelma kappale. Se kertookin jotain tunnelmista tänään. Tartuin hetkeen ja suutelin Neiti T:tä ja hän onnekseni vastasi tuohon suudelmaan. Suutelun lisäksi tosin makoilimme sängyllä Neiti T kainalossani ja juteltiin. Sen lisäksi Neiti T saattoi minut kotoaan pyörälle tihkusateessa yhdentoista jälkeen illalla ja pidettiin toisiamme kädestä.
Toivottavasti tuo oli nyt alku jollekin suuremmalle ja päästään eroon tuosta alku kankeudesta. Tosin ei voi sano, että meillä mitään ongelmia olisi ollut, juttua riittää ja molemmat tuntuvat nauttivan toistensa seurasta, mutta kosketukset ja huomion osoitukset ovat olleet kovinkin vähällä. Toisaalta minä taas pidän käsi kädessä kävelyistä pusuista ja kosketuksista.
Muutenkin maailmassa alkaa olla palaset kohdallaan. Elämään alkaa pikkuhiljaa rakentua rakennelmia ja rytmiä. Sitä huomaa, että tekemistä on joka päivälle ja muutenkin elämä lipuu eteenpäin hiljakseen tuttuja asioita tehden. Tosin tuo orastava suhde Neiti T:n kanssa ei ole tuttua, sillä koko treffailu ja seurustelun tai mitä tämä ikinä onkaan aloittaminen on minulle kovinkin uusi asia. Sitä varmaan vaan täytyy luottaa siihen, että asiat sujuvat omalla painollaan.
Syksy ja tihkusade ovat jotenkin rauhoittavaa ja nautin tihkusateessa kävelystä pimeällä. On mukavaa kävellä ja antaa sateen valua, varsinkin, kun eilenkään ei ollut kylmä tai tuulinen sää muuten. Sade tihuttaa pikkuhiljaa ja voi nauttia siitä ja vain muutama ohimenevä auto häiritsee iltaa. Toinen mistä nautin, on lumisade talvella. Hiljalleen putoilevat hiutaleet, jotka peittävät maailmana valkoiseen vaippaan. Silloin on pakko päästä ulos kävelemään ja nauttimaan.
rakasta mua nyt
maa halkeaa
rakasta mua nyt
vielä on aikaa
rakasta mua nyt
kaupunki soi
rakasta mua nyt
pallo salamoi
maa vie unelmaan
maailmaa julmempaa
maailmanparantajaa
paranna maailmani
parannan maaailmasi
maailmanparantaja
me kuljemme yhdessä yön siimekseen
-Ismo Alanko Maailmanparantaja
maa halkeaa
rakasta mua nyt
vielä on aikaa
rakasta mua nyt
kaupunki soi
rakasta mua nyt
pallo salamoi
maa vie unelmaan
maailmaa julmempaa
maailmanparantajaa
paranna maailmani
parannan maaailmasi
maailmanparantaja
me kuljemme yhdessä yön siimekseen
-Ismo Alanko Maailmanparantaja
1 kommentti:
hmm.. eipä oo tullut hetkeen kuunneltua ismoa. vois sen taas esiin kaivaa...
Lähetä kommentti