No niin nyt olisi treffit sitten sovittu sekä aika ja paikka tiedossa. Tuon selvittämiseen olisi varmaan tarvittu korkeintaan minuutin puhelu. Toisin kuitenkin kävi. Oikeasti kuinka voi ihmistä jännittää puhelimella soitto, varsinkin se ensimmäinen. Sydän meinaa tulla rinnasta ulos niin kovaa se hakkaa, kun etsin neiti T:n numeroa puhelimesta ja mietin uskaltaako painaa vihreää luuria. No lopputuloksen arvaatte varmaan. Kyllä tartuin härkää sarvista ja soitin. Onhan puhuminen paras tapa kommunikoida tapaamispaikka ja aika ja käydä läpi suunnitelmia. Siihen menikin tuo arvioitu minuutti.
Tosin tuon minuutin jälkeen jutustelimme vielä noin 44 minuuttia vähän siitä sun tästä. Jos laskin oikein 3 kertaa olimme jo lopettelemassa puhelua, kun juttelu siirtyi johonkin toiseen aiheeseen. Mukava oli höpistä, kertaakaan ei tullut vaivautuneita hiljaisia hetkiä. Juttelu soljui aiheesta toiseen vaivatta ja molemmat toivottavasti nauttivat keskustelusta. Tuo puhelintuokio lupaa hyvää huomisia treffejä ajatellen, sillä tunnuimme olevan samoilla aaltopituuksilla. Ainakin juttua tulee riittämään ja se on mukava asia. Pitää vaan muistaa pitää jalat maassa ja katsoa miten homma etenee ja miten toinen sitten suhtautuu asioihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti