pitkästä aikaan

Eipä ole taas hetkeen tullut blogiteltua. Huhtikuu on lopuillaan ja yhtään blogimerkintää ei ole tullut sitten maaliskuun alun. Niitä on jo pikkuhiljaa alettu kaipailemaankin. Hieman päivitystä tilanteeseeni siis varmaan on paikallaan kertoilla. Olin tosiaan alku vuodesta hyvinkin päättäväisesti lähtemässä Kuopiosta kohti uusia seikkailuja ja palailemassa Tampereelle. Nyt kuitenkin asiat ovat kovasti muuttuneet. Siihen on parikin syytä

Tapasin Neiti R:n pääsiäisenä, ja jotenkin vaan se oli ihastumista tai rakkautta ensisilmäyksellä. Tai no olimme kyllä jo mesetelleet viikon verran ennen tapaamista. Joten tavallaan tiesin, että meillä voisi synkatakin ihan hyvin ja olimme jo jutteluissa olleet samoilla aalloilla. Kuitenkin se ensimmäinen tapaaminen, joka tapahtui niinkin romanttisesti kuin linja-autossa, sai pulssin kiihtymään ja hymyn huulille. Siitä sitten asiat ja juttelut rullasivat mukavasti aina aamuyöhön asti, sitten Neiti R saattoi minut kotiin kahden bokserin kanssa. Tosiaan asumme noin kilometrin päässä toisistamme ja varmaankin olemme monesti nähneet tai melkein törmänneet, mutta silti tarvitsi internetin siihen, että tutustuimme toisiimme. Mainosta lainatakseni; ”kuules juippi, tää on nykyaikaa.” Sen jälkeen olemme jutelleet edelleen Mesen välityksellä joka ilta ja pitkin päivää myös. Nyt olen menossa vapuksi Neiti R:n luokse 4 päivää yhdessä oloa. Tänään siihen on päiviä jäljellä 6 ja tekisi mieleni jo alkaa kohta laskea tunteja siihen, että jälleen nähdään. En malta pysyä paikallani ja olo on kuin pikkupojalla. 

Toinen asia on sitten se, että olen hakenut töissä uutta tehtävää, tosin eipä se niin paljoa vanhasta eroa, mutta toki lisää vastuuta ja uusia tehtäviä. Sen lisäksi sain todella positiivista palautetta, siitä miten olen vuoden aikana suoriutunut tehtävistä ja hommista töissä. Osittain kuulemma ylittänytkin odotukset mitä työnantajalla oli. Muutenkin olisi kiva kuitenkin jatkaa Kuopion toimistolla eloa ja oloa.

Muutenkin ehkä tuntuu siltä, että Kuopiossa voisi kuitenkin olla ihan mukavaa pidemmän päälle. Loppujen lopuksi pikkuhiljaa alan saada kavereita ja työyhteisöönkin alan integroitumaan mukavasti. Mikäs kiire tässä on mihinkään lähteä. Katsellaan ja elellään. Sittenhän sen näkee jossain vaiheessa mihin sitä päätyy elämässään.

Muutenkin kevät on tullut tänne, ja elämä hymyilee. Paino on tippunut tasaisesti ja vaatteita on taas mukava ostella. Hieman vielä on pudotettavaa, että olisin tyytyväinen olotilaani, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Juoksemisessakin 10 kilometriä taittuu jo alle tuntiin, jonka uskoin tapahtuvan vasta joskus kesäkuun puolella. Tosin hieman ristiriitaiset tunteet nyt olla täällä kesäkuun loppuun saakka, vaikka alun perin tätä toivoin ja sen sain, mutta nyt kun tapasin Neiti R:n, niin toivoisin, että olisin jo Suomessa. Toki täällä on mukavaa, mutta haluaisin tutustua paremmin Neiti R:n ja katsoa kuinka tämä juttu toimii, sitten kun olemme samalla paikkakunnalla ja asiat normalisoituvat ja arkipäiväistyvät.

Olisi sitä varmaan muutakin kirjoiteltavaa, mutta josko tämä tältä kertaa riittäisi.