Tunnelmia ja katkelmia viikonlopulta

Polvea jomottaa, silmät ovat raskaat, mutta fiilikset ovat hyvät. Viikonloppu Helsingissä tavaten ihmisiä, joista suuri osa oli aikaisemmin ollut vain tekstiä kuvaruudulla. Iloista mieltä, sopivasti riehuntaa ja huonoa läppää. Viikonloppuun mahtui noin 14 h matkustamista ja vähemmän unta, halauksia, keskusteluita ja paljon erilaisia sattumia ja tapahtumia. 

Junassa istuessa ja miettiessä viikonloppua mielessä oli monia asioita ja juttuja mistä pitäisi blogittaa, mutta nyt on päällimmäisenä raukeus ja väsymys. Ihmisiä ei pitäisi listata milloinkaan kenellekään mistään syystä. Nyt tuli niin tehtyä alkoholinvaikutuksen alaisena ja listalla olevalle henkilölle. Tulipahan ainakin sanottua asioita, jotka varmaan muuten olisivat jääneet sanomatta. Uskoisin kuitenkin, että on asioita, joita ei välttämättä olisi edes ääneen sanoa, vaan tietää se sydämessään ja luottaa siihen vaistoon ja tuntemukseen toisesta ihmisestä. 

Kuinka paljon voikaa merkitä halaus, ihan vaan osaaottava halaus, joka viestii, että kyllä se siitä. Kaikki kääntyy vielä parhain päin. 

Baarissa taaskin oli sattumuksien summa, joka sai minut osittain hyvälle tuulelle. Törmäsin uuteen tuttavuuteen, jolle tein eleen, joka sai hänet ja hänen vaimonsa iloisiksi ja toivottavasti myös antoi pienen valopilkun heidän oletettavasti jo mukavaan iltaansa. Lupasivat tulla blogia lukemaan ja kommentoimaan, mikä olisi mukavaa, mutta ymmärrän kyllä jos sunnuntaina vaan ihmeteltiin outoa paperilappusta ja käyntikorttia taskussa. Kuitenkin toivon vilpittömästi onnea ja kaikkea hyvää teille Herra P ja Rouva M. Oli mukava tavata ja toivottavasti tunne oli molemmin puoleinen. 

Katkelmia ja sekavia pätkiä. Sellainen tuo viikonloppu kokonaisuudessaan oli. Tapahtui paljon asioita pakattuna tiiviisti kahden matkustuspäivän väliin liikkuen mukavalla sykkeellä ihanien ihmisten seurassa. Oletettavasti asiat ja ajatukset joita tämäkin viikonloppu antoi pohdittavaksi tulevat näkymään tämän blogin sisältönä tulevina päivinä. Olen kliseisesti sanottuna väsynyt, mutta onnellinen. Reissu ei todellakaan ollut turha tai katuisin hetkeäkään viikonlopusta. Päinvastoin minusta tuntuu, että loppujen lopuksi sain tuolta viikonlopulta enemmän kuin olin kuvitellut. Ehkä ainoa asia, joka jäi kaivelemaan, oli se, että tänään jouduin lähtemään niin aikaisin jo kohti Ruotsia. Olisin niin mielelläni jäänyt ystävän seuraan viettämään kiireetöntä sunnuntaita edellisen päivän jämiä syöden ja maailmaa parantaen tai vaan löhöillen. No kenties se tapahtuu sitten joku toinen kerta. 

Nyt alkavat vain luomet käymään raskaiksi ja ajatus harhailemaan, joten parasta pistää tämän viikonlopun tunnelmoinnit pakettiin ja käydä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas nousta uuteen päivään, kuitenkin monta kokemusta rikkaampana ja monta ajatusta päässä pyörien. Uskoisin, että ensi viikolla blogini päivittyy hieman normaalia useammin, sillä päässä on monia ajatus aihioita, jotka pulpahtelevat blogitteluina varmaankin tulevina päivinä pintaan. Nyt kuitenkin tähän on hyvä päättä tältä illalta. Kiitos kaikille viikonlopusta oudolla Pitkätukkahipillä oli hauskaa ja toivottavasti myös kaikilla muilla, jotka joutuivat kummallisen saparopään seuraa kestämään.