Tällä hetkellä olen vielä hieman pyörällä päästä eikä oikein tajua, mikä tässä on edessä ja mitä tältä kaikelta odottaa. Nyt kuitenkin alku menee hotellissa ollessa ja ihmetellessä. Tavallaan ei pääse ihan normaaliin arkeen ja sen ihmetyksiin käsiksi. Nämä vajaat 10 neliötä kyllä paikka paikoin ahdistavat ja vievät motivaation tehdä mitään erityistä. Toisaalta yritän puristaa itsestäni nyt irti blogiin tekstiä edes pienen pätkän verran kerran illassa. Jotain kuitenkin jää käteen elämästä, ihmisistä ja mistä kaikesta olenkaan lupautunut höpisemään tässä blogissa. Pitkään mietin aloittaako puhtaalta pöydältä uuden blogin muodossa vai jatkaa vanhaa. Toisaalta sama ihminen olen vaikka olenkin vieraassa maassa. Toisaalta ajatus matkapäiväkirjan tyyppisestä blogista kiehtoi myös. Kuitenkin tulen varmaan jatkamaan joka tapauksessa kirjoittamista suoraan tajunnanvirrasta ilman sen kummempia raameja tai muokkausta, niin vanha blogi on siihen soveliaampi. Jos lähtisin luomaan uutta blogia tiettyyn teemaan, saattaisi sen rajoittuneisuus aiheuttaa sitä, että en osaisikaan kirjoittaa aivan itsenäni.
Tavallaan tämän matkan yksi teemoista ja ajatuksista sen takana on tutustua itseensä katsomalla normaalia arkea hieman kauempaa. Vaikka ei se arki ole sen kummallisempi täälläkään oletettavasti. Niin on siinä eronsa. Täällä saa eroa normaaleihin rutiineihin ja näkee ne uudessa valossa matkan aikana sekä sen jälkeen. Olen kuitenkin jossain määrin tiettyjen päätösten edessä, mitä tehdä tälle elämälle. Mihin suunnata vai jäädäkkö paikalleen. Jotenkin tähän teemaan sopii loistavasti Ismo Alangon uusin single.
”Päästänkö irti vai pidänkö kiinni
Siinäpä kysymys
Syöksynkö uuteen vai syvennän vanhaa
Enää ei riitä yritys”
-Ismo Alanko, Päästänkö irti
Siinä tosiaan on klassinen pulma. Jäädäkkö vanhaan hyväksi havaittuun elämään vai tehdä jotain uutta, ja sokeasti tai ainakin vähillä tiedoilla, lähteäkin tekemään jotain aivan uutta. Siihen toivottavasti antaa tämä reissu jonkinlaisia suuntaviivoja tai ainakin ajatuksia. Ajatuksena täällä onkin kerätä uusia tapoja ja juttuja niin töissä kuin vapaa-ajalla ja niin kliseeltä kuin se kuulostaa niin kasvaa myös ihmisenä. Täällä tosiaan pääsee hetkeksi hengähtämään Entisestä, ja Neiti T:stä ja myös eräästä Neiti M:stä ja miettiä mitä sitä itse haluaa ja miten asiat järjestyy vai järjestyykö mitenkään. Toisaalta myös se mitä sitä tekee, välillä iskee halut palata Tampereelle Kuopion retkeltä, toisaalta miksei jäädä Kuopioon, jonne kuitenkin on jo muodostunut siteitä työkavereihin ja pikkuhiljaa alkaa asettumaan ja tuntemaan Kuopiota kotikaupungikseen. Kai tässä on myös kyse siitä, että asettuako vihdoin ja viimein aloilleen jonnekin, vai jatkaako sen onnen etsintää ja vaihtaa maisemaa.
No katsellaan mitä sitä löytyy itsestä täällä muilla mailla vierahilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti