Liikennekulttuuri täällä on erilaista, kuin Suomessa. Ainakin muutamaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota. Autot oikeasti pysähtyvät ja antavat tietä suojatietä ylittäessä, ja polkupyöräilijät oikeasti käyttävät kelloa jos haluat tietä ja ihmiset sitä tietä myöskin antavat. Suomessa autoilijat ajavat ohi suojateistä surutta ja ihmiset kelloa soittaessa kääntyvät katsomaan kuin vähämielistä, että mitä tuo hullu tuolla kellolla oikein soittelee. En tiedä, että mikä täällä on eritavalla, onko se vain yleinen asenne liikenteessä vai pelkästään luonteenlaatu. Voi tosin olla vaikeaa sopeutua suomeen ja alkaa taas varoa suojateille mennessä ja saan varmaan myös osakseni murhaavia katseita, kun kehtaan epäillä ihmisten kävelykykyä soittamalla kelloa halutessani ohittaa.
Viikot kyllä menevät nopeasti täällä. Se johtuu osaltaan myös varmaan siitä, että olemme suhteellisen myöhään yleensä vasta takaisin hotellilla töiden jälkeen ja sitten hieman ehtii jutella ystävien ja kavereiden kanssa irkissä tai messengerillä. Käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Välillä kyllä taas tuntuu, että siitä syystä ei ehdi näkemään tai kokemaan mitään. Ainakaan ei ehdi hotelli elämä ahdistamaan, vaikka kyllähän se sitä teki viime viikolla. Ota tästäkin nyt selvää. Kai tämä on vain sopeutumista tähän nykyiseen tilanteeseen ja siihen, että turha tässä on alkaa masentelemaan. Näin vaan asiat ovat ja nautitaan niistä hyvistä asioista, joita nyt on tarjolla ja sitten, kun saa jonkin toisen tyyppisen asuntoratkaisun, niin sitten voikin taas nauttia niistä arkisista asioista, kuten ruuanlaitosta ja tiskaamisesta. Tosin sellainenkin asia, kuin toisen ihmisen kanssa puhuminen Skypessä voi poistaa ahdistusta ja masennusta. Ihan vaan höpisemällä hassuja juttuja ja nauramalla yhdessä. Näyttää se nauru kuitenkin olevan niin erilaista kuultuna kuin lukiessa ruudulta LoL.
Tänään ei reilun 10 tunnin työpäivän jälkeen kyllä tämän enempää järkevää tekstiä saa ruudulle, jospa sitä huomenna taas saisi jotain pieniä ajatuksia, joista jalostaa blogiin kirjoituksia.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti