Lenkkeilyä

Nyt on sitten kunnonkohotus virallisesti aloitettu, eikä vain puheissa ja ajatuksissa. Perjantaina kävimme porukalla katselemassa hieman paikallisia lenkkipolkuja ja kävelimme siinä rauhallisesti 1,5h. Tänään taas lähdin sellaiselle keskisykkeeltä 124 pintaan olevalle lenkille, ja matkaa taitoin noin 8 km reippaasti kävellen. Tosin eihän tuo matka oikeastaan ole se tärkein, vaan aika ja oikealla sykealueella pysyminen. Siihen auttaa sykemittari, jonka kävin hakemassa lauantaina. Lisäksi tuossa pod, jolla saa tietoa kuljetusta matkasta ja nopeudesta. Ihan kivaa lisätietoa, vaikka kuriositeetiksi nuo varmaan jäävätkin. 

Lenkkeilyn lisäksi yritän samalla pitää jonkin tyyppistä harjoituspäiväkirjaa ja kenties jotain dataa kirjoittelen tännekin, vaikkapa kerran viikossa. Katsellaan nyt miten tämä lähtee tästä käyntiin.

Muutenkin viikonloppu oli mukava, loppujen lopuksi. Eilen kävimme paikallisessa rokkibaarissa istumassa iltaa työkavereiden kanssa ja satuin törmäämään todella mukavaan neitokaiseen, jolla oli todella hieno klassinen karppiaiheinen tatuointi käsivarressa, ilta menikin siinä sitten istuskellessa ja jutellessa tämän kyseisen neiti L:n kanssa ja myös muiden siinä seurueessa olevien kanssa. Ruotsalaiset ovat, tai ainakin tuossa paikassa tapaamamme, avoimia ja todella helposti tulevat juttelemaan ja kyselemään. Toisaalta johtuuko, se vain siitä, että olemme ulkomaalaisia, vai onko kyseessä vain taas joku pienehkö kulttuuriero. Tosin minusta tuntuu, että tuolla tulee kyllä pyörittyä ja tutustuttua enemmänkin noihin paikan paikallisiin asiakkaisiin, toivottavasti näkisin myös Neiti L:n uudestaan ja voisimme jatkaa juttelua. 

Kolmas viikko ruotsissa oloa alkaa ja kyllähän täällä oleskelee. Töissä on hyvin pitkälti samanlaista kuin Suomessa, ja jos hotelli elämää ei oteta huomioon, niin kyllä se elo on täällä aika lailla samaa kuin kotona. Toisaalta sitä irtiottoa arjesta ei ole ja on tapahtunut. Toisaalta en vieläkään ole yhtään sen viisaampi mitä sitä elämällään pitäisi tehdä, mutta olen kuitenkin alkanut tekemään jotain tämän nykyisen olotilan muuttamiseksi. 

Se minkä takia olen ollut, ja olen kyllä vieläkin, hieman pihalla ja eksyksissä omassa elämässä johtunee ainakin osittain siitä, että en oikein ole tehnyt itse paljoa päätöksiä. Tarkoitan siis ajatellen vain sitä mikä on minulle parasta ja mitä haluan itse omalta elämältäni. Jotenkin vaan olen ajelehtinut toisten mielipiteiden perusteella ja ehkä hieman niitä myös arvaillen tähän asti. Nyt kun olenkin aivan yksin ilman, että on ketään kenen mielipiteiden mukaan ja mielipiteitä myötäillen voisin tehdä päätöksiä. Niin olenkin hieman hukassa. Pitänee vaan ottaa itseään myös henkisesti niskasta kiinni ja alkaa tehdä niitä päätöksiä ja ottamaan suuntaa elämälle. Ei niitä päätöksiä kukaan minun puolestani tule tekemään. Joten ei muuta kuin rohkeasti vaan tulevaisuuteen.