Lazy Sunday afternoon

Välillä vaan sitä on mukava vaan olla ja tavallaan vaan nauttia olostaan. Tämä päivä oli sellainen. Ei tarvinnut tehdä mitään erikoista tai ihmeellistä. Tuli sitten pelailtua tietokoneella ja juteltua Entisen kanssa Skypellä lähes koko iltapäivä. Mukava oli vaan turista ja ruotia kummankin omia ongelmia ja elämää. Samalla tehdä jotain mukavaa yhdessä, vaikka välimatkaa on välissä noin 1000 km. Edelleenkin mietin välillä kyllä, että mitenköhän meidän käy ja kauankohan tämä meidän ystävyys pysyy tällaisena kuin se nyt on. Toisaalta meidän erossa ei ollut mitään dramaattista ja kuten jo aiemmin vuodatettu, miksi pitäisi menettää ystävä sen tähden, että elämä vie eri suuntiin ja emme enää olekaan pari. 

Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa, vaikka toki aika ja elämä asettavat rajoituksensa sille, kuinka moneen ystävään oikeasti voi pitää suhteen kunnossa. Helposti ystävät jää taka-alalle ja pikkuhiljaa ystävyys haalenee ja huomaakin, että ennen niin tärkeä ihminen onkin enää vain tuttu jonka kanssa tulee silloin tällöin vaihdeltua kuulumisia. Toisaalta taas ystäviä taas lymyää piilossa ihmeellisissä koloissa joista löydyttyä ihmisestä tuleekin tärkeä. Ystävyyden syntyminen on jotenkin outo ja kiehtova asia. On ihmisiä, jotka ovat hyviä kavereita ja joiden kanssa on ihan kiva olla ja touhuta, mutta joille ei voi kuitenkaan puhua kaikesta ja joiden kanssa siitä tunnesiteestä puuttuu se jokin. Toisaalta joidenkin kanssa taas voi hyvinkin nopeasti kehittyä syvä ystävyys. Luottamus toiseen ja tunne siitä, että voi olla vaan oma itsensä. Vaikka ystävyys suhteen ylläpitäminen vaatii aikaa ja energiaa niin uskallan kyllä sanoa, että päivän päätteeksi saldo jää joka tapauksessa plussan puolelle. Mikään ei helpota oloa niin kuin se, että pystyy kertomaan toiselle ihmiselle mikä milloinkin mättää. Toisaalta joskus se toinen tietää mikä on ja sanoo ne oikeat sanat ja saa ainakin hetkeksi hymyn taas huulille. Myös silloin kun kaikki onnistuu ja menee nappiin tai on muuten vain hyvä päivä, olisi minulle se kokemus ainakin kovin valju, jos en voisi jakaa sitä jonkun kanssa. 

Miten se ystävyys sitten syntyy? Minulle se yleensä syntyy pitkistä keskusteluista tai kirjoitteluista, Ajatuksien vaihtamisesta ja jakamisesta, toisen tukemisesta sekä tuen saamisesta. Yleensä pikkuhiljaa vaan huomaa toisen kanssa jakavan jotain erityistä ja haluaa siitä sitten pitää kiinni. Aina se ei tosiaan onnistu, vaan elämän pyörteet vievät niin omiin juttuihin, ettei sille toiselle olekaan aikaa. Välillä sitten tapahtuu vaan jotain, että se erityinen side vain katkeaa. Ystävyys ei ole kuitenkaan kaikenkestävää. Luottamus on helppo rikkoa, mutta sen takaisin saaminen voi olla mahdotonta. 

Olen tässä viime päivinä myös tutustunut uuteen musiikkiin ja löytänyt kaksi mukavaa itselleni suhteellisen uutta bändiä The Dø  on ranskalais-suomalainen duo ja musiikillisesti onnistuvat sekoittamaan tyylejä ja kuulostamaan tuoreelta. Kenties tuo debyyttilevy A Mouthful on ehkä hieman levoton kokonaisuus, ja pomppii iloisesti genrestä toiseen kappaleiden myötä. Toisaalta ehkä tasaisempi levy olisi antanut kuulijalle enemmän, mutta hyvä debyytti ja kyllä minuun uppoaa. Varsinkin Olivia Merilahden laulu toimii hyvin niin herkemmissä balladeissa kuin myös rapissa. Muistuttaen paikoitellen Nina Personia. Ehkäpä olisin enemmän tosiaan halunnut kuulla noita herkempiä kappaleita. Tosin kyllä mielellään kuuntelee myös Playground Hustlen tyyppistä rytmi-iloittelua. 

Toinen tuttavuus on Tuvalu  , jonka toinen levy Viimeiset Hetket Ovat Käsillä juuri nyt blogatessakin soi kuulokkeista. Tuvalu tuo mieleen jotenkin Joy Divisionin toisaalta ehkä aavistuksen verran progemmalla otteella. CMX:n Talvikuningasta kuunneltua on tavallaan kotona Tuvalun Sci-Fi rockissa. Voisipa musiikkissakin sanoa olevan jotain samaa äkkiväärää kuin CMX:n joissain kappaleissa, esimerkiksi jotenkin levy muistuttaa Auran kolmikkoa Talvipäivänseisaus – Työt ja Päivät – Pilvien Kuningas. Jotain samaa tuossa on. Iloinen yllätys oli, että levyn sai ladattua ilmaiseksi netistä, kunhan levitti tietoisuutta Tuvalusta yhdelle kaverille, mukava tutustua levyyn ja yhtyeeseen tällä tavalla. Tosin levy upposi minuun kyllä sen verran hyvin, että kyllähän sen verran pitää tukea bändiä, että levyn hankkii myös levyhyllyä täydentämään. 

Sataa hiilen mustia helmiä
sade saastepilvien harsoon tekee reiät
Hetken aikaa on lähes helppo hengittää
 -Tuvalu Viimeiset hetket ovat käsillä, san. Antinranta

Tuvalu on myös erinomainen livenä se tuli todistettua tänä syksynä Henkassa, vaikka silloin biisit ja yhtye olivat outoja niin kyllä energinen esitys ja ammattitaitoinen soittaminen vangitsi kuulijan. 

Kylläpäs sitä tulikin taas kirjoiteltua vaikka mistä. Kaippa sitä voi sitten jatkaa ja kirjoitella vielä vähän kunnon kohotuksesta. Vaikka säät ei olekaan olleet tällä viikolla parhaat mahdolliset, niin kokonaisuudessaan 30 km tuli hölkkäiltyä ja hieman katseltua mitä sitä suuhunsa pistää, jos meno vaan jatkuu tällä tavalla niin uskoisin tässä pikkuhiljaa laihtuvani ja olevan taas tyytyväinen siihen kuvaan, joka peilistä välittyy.

Nyt vaan alkaa tämä laiska sunnuntai kääntyy yöksi ja aika mennä tutimaan, paljon olisi vielä asiaa päässä, mutta eiköhän ne asiat siellä säily ja järjesty pikkuhiljaa muotoon, että niitä voisi täälläkin pohtia ja kirjoitella.