Kuntoilua aina vaan

Kuntoilu on lähtenyt liikkeelle yllättävän kivuttomasti ja mukavasti. Eilen tuli taas tehtyä reilun 8 km lenkki. Tällä kertaa kevyttä hölkkää kavereiden kanssa. Tänään olisikin sitten luvassa välipäivä, ajattelin tehdä hieman pitkiä venytyksiä, että entisen painon lisäksi saisin myös takaisin hieman entistä liikkuvuutta, vaikka tuskin pääsen tanssiaikojen kiloihin saatika venyvyyteen. Tosin eipä tuo ole kyllä tarkoituskaan vaan päästä normaaliin painoon ja muutenkin aktivoitua huolehtimaan kunnostani. 

Suuri kiitos sille, että kuntoilu sujuu hyvin, kuuluu pienelle kapineelle nimeltään sykemittari. Minulla on ollut tapana revitellä liian kovaa, joka taas aiheuttaa sen, että jaksan innostua tasan siitä ensimmäisestä lenkistä. Sen jälkeen on innostus loppunut, kun on juostu verenmaku suussa ja viikko on ruikutettu lihakset kipeinä. Lisäksi lisä motivaatiota insinöörille tuo se, että mittarista saa irti matkan, nopeuden, keskimääräisen pulssin sekä paljon muuta tietoa. Tuon kaiken tiedon sitten saan siirrettyä harjoituspäiväkirjaan. Tuohon sitten päivittyvät päivittäiset lenkit ja kilometrit yms. Tuosta sitten voikin seurailla omaa kehitystä ja esimerkiksi miten syketasot kehittyy ja kuinka sitä jaksaa juoksennella. 

Tosin vaakaa ei kyllä ole joten painon kehittymistä ei oikein voi seurata, kuin näppituntumalla ja satunaisia punnituksia tehden, mutta toisaalta se voi olla myös ihan hyvä juttu. Mennään fiilis pohjalla, ja uskon kyllä, että edistymisen huomaa pikkuhiljaa myös ilman vaakaa. Ei se paino kuitenkaan ole itsetarkoitus vaan päästä parempaan kuntoon ja hävittää tuo maha tuosta roikkumasta. Merkillisesti, vaikka en pidäkään itseäni mitenkään ulkonäkökeskeisenä ihmisenä, on tuo maha alkanut pahasti häiritsemään ja varsinkin valokuvissa ja vaatteita ostaessa alkaa oikeasti ***uttamaan se, että olen tuollaisen onnistunut pikkuhiljaa hankkimaan tuohon keskivartalolle. 

Jotenkin alkaa taas hahmottua niin sanotun elämän ääriviivat. Jotenkin alkaa tietämään mitkä olisi niitä oikeita ratkaisuja tähän tilanteeseen, mutta tietyllä tavalla silti epäilyttää, että haluaako vain joitain asioita niin, että sulkee silmänsä toisilta asioilta, jotka pitäisi ottaa kuitenkin huomioon ja joita saattaisi jäädä katumaan. Toisaalta asioilla on aina kaksi puolta ja harvoin voi rehellisesti sanoa, ettei mitään jäisi kaipaamaan tai katuisi jonkin asian tekemättä jättämistä tai tekemistä. Toisaalta on tässä aikaa pohtia ja miettiä mitä sitä tekisi.