Rupeaa vähitellen olo helpottumaan ja elämä hymyilemään. Viikonlopulla on ihmeellinen vaikutus. Ronneby on mukava pikku kaupunki, tavallaan kenties liiankin pieni, jos täällä pitäisi asua, mutta oleskeluun ihan mukava. Mielialan muutokseen vaikuttaa varmaan uusi hotellikin, jossa nyt asustellaan eilisestä lähtien. Isosta aika kliinisestä hotellista pieneen ja mukavan kodikkaaseen hotelliin siirtyminen sopii ainakin minulle. Tosin toivoisin kyllä, että pikkuhiljaa saataisiin se lopullinen asunto, jotta loppuisi se miettiminen, että milloin ja mihin sitten päästään ja pääsisi tekemään ruokaa itse ja pesemään pyykkiä ja vastaavia normaaleja arkiaskareita.
Kumma kyllä kuinka sitä hotellissa pidempään asuessa kaipaa juuri tuollaisia pieniä juttuja, kuten sitä, että voi keitellä teetä omalla pressopannulla ja hyvistä aineksista. Tai yleensäkin sitä, että on jääkaappi käytössä jonne voi ostaa ruokaa syötäväksi myöhemmin, ettei tarvitse joka ilta käydä ravintolassa tai ostamassa pikkuisia nyssäköitä ruokaa jotka saa syötyä yhdessä illassa.
Töissä alkaa pikkuhiljaa löytyä se tekemisen maku ja alkaa selviämään mitä täällä ollaan tekemässä. Ensimmäiset viikot menevät kyllä aina tutustuessa ja miettiessä, mutta kuulemma olimme jo saaneet positiivista palautetta. Tosin olisi mukava kuulla mistä, sillä emme keksineet mitä olisimme tehneet niin erikoisesti, että siitä vielä tarvitsisi kehua. Toisaalta palautetta on aina kiva saada, mutta tavallaan sen kyllä haluisi tarkoittavankin jotain. No ehkäpä saadaan sitten jossain vaiheessa kuulla myös se mistä tuo palaute tuli.
Alakuloa ja angsteja on myös torjuttu musiikilla, YUP:ta ei voi kauaa kuunnella ja murjottaa. Sen verran satiiria ja ironiaa on Martikainen kutonut sanoituksiin. Tosin myös paljon ajateltavaa ja kriittistäkin tekstiä löytyy lähes joka biisistä.
Kuultiin huhuja: kaupunkiimme matkasi tuo 'todenpuhuja', kummallinen kaveri
Saa täydet kadut tyhjiksi pelkällä paikalle tulollaan
"Kaunis ilma tänään!"
"Jos pitää hypotermiasta"
"Hauska nähdä teidät taas!"
"Eilen kyllä pingoit pakoon tullessani vastaan
Suokaa anteeksi, vaikken jauha paskaa"
Huutaa joka akka niin ja huutaa joka ukko, ilma kiehuu ja kiekuu kukko!
Tuomion pasuunat soi tuomiotaan: taasko piti mennä totta puhumaan?
-YUP – Todenpuhuja
Maailmassa on hassu tapa, että tietyllä tapaa rehellisyyttä arvostetaan, mutta jossain asioissa on parempi puhua kierrellen tai suoraan jopa valehdella. Toisaalta harva meistä osaa ottaa palautetta vastaan, vaikka se olisi kuinka totta ja hyvässä hengessä annettu. Joskus olisi kyllä hauska yrittää pitää kirjaa, kuinka monta valkoista valhetta sitä tulee päivän aikana lausuttua. Voisi myös kirjata sen, miksi sen valkoisen valheen päästi suustaan. Myös se, että meillä on oma sana tai käsite valkoinen valhe kuvaamaan hyväksyttävää valehtelun muotoa, kertoo jotain siitä, että tuollaiselle tavalle on tilaus sosiaalisessa kanssa käymisessä. Toisaalta yleensä arkipäivän valkoisilla valheilla ei ajeta kuitenkaan ainakaan suoranaisesti omaa etua. Vaan niitä käytetään, ettei aiheuteta toiselle mielipahaa tai harmia. Jotenkin tuo YUP:n kappale on hyvä kuvaus, kuinka ihmisestä saattaisi tulla sosiaalinen hylkiö ja ihmiset karttelisivat tuota piru parkaa, joka aina puhuisi totta eikä olisi kykeneväinen valehtelemaan.
Kyllä tämä elo alkaa täällä tosiaan pikkuhiljaa sujua ja elämään tätä arkea täällä ja toivoa, että elämään tulee jotain kautta jotain järkeä. Toisaalta elämä on kuitenkin ihan mallillaan vaikka olisin Suomessa, mutta mikä sitten saa olon levottomaksi ja tuntemaan, että elämästä puuttuu jotain tai jotain pitäisi muuttaa. Ehkäpä sekin selviää vielä jonain päivänä.
Kumma kyllä kuinka sitä hotellissa pidempään asuessa kaipaa juuri tuollaisia pieniä juttuja, kuten sitä, että voi keitellä teetä omalla pressopannulla ja hyvistä aineksista. Tai yleensäkin sitä, että on jääkaappi käytössä jonne voi ostaa ruokaa syötäväksi myöhemmin, ettei tarvitse joka ilta käydä ravintolassa tai ostamassa pikkuisia nyssäköitä ruokaa jotka saa syötyä yhdessä illassa.
Töissä alkaa pikkuhiljaa löytyä se tekemisen maku ja alkaa selviämään mitä täällä ollaan tekemässä. Ensimmäiset viikot menevät kyllä aina tutustuessa ja miettiessä, mutta kuulemma olimme jo saaneet positiivista palautetta. Tosin olisi mukava kuulla mistä, sillä emme keksineet mitä olisimme tehneet niin erikoisesti, että siitä vielä tarvitsisi kehua. Toisaalta palautetta on aina kiva saada, mutta tavallaan sen kyllä haluisi tarkoittavankin jotain. No ehkäpä saadaan sitten jossain vaiheessa kuulla myös se mistä tuo palaute tuli.
Alakuloa ja angsteja on myös torjuttu musiikilla, YUP:ta ei voi kauaa kuunnella ja murjottaa. Sen verran satiiria ja ironiaa on Martikainen kutonut sanoituksiin. Tosin myös paljon ajateltavaa ja kriittistäkin tekstiä löytyy lähes joka biisistä.
Kuultiin huhuja: kaupunkiimme matkasi tuo 'todenpuhuja', kummallinen kaveri
Saa täydet kadut tyhjiksi pelkällä paikalle tulollaan
"Kaunis ilma tänään!"
"Jos pitää hypotermiasta"
"Hauska nähdä teidät taas!"
"Eilen kyllä pingoit pakoon tullessani vastaan
Suokaa anteeksi, vaikken jauha paskaa"
Huutaa joka akka niin ja huutaa joka ukko, ilma kiehuu ja kiekuu kukko!
Tuomion pasuunat soi tuomiotaan: taasko piti mennä totta puhumaan?
-YUP – Todenpuhuja
Maailmassa on hassu tapa, että tietyllä tapaa rehellisyyttä arvostetaan, mutta jossain asioissa on parempi puhua kierrellen tai suoraan jopa valehdella. Toisaalta harva meistä osaa ottaa palautetta vastaan, vaikka se olisi kuinka totta ja hyvässä hengessä annettu. Joskus olisi kyllä hauska yrittää pitää kirjaa, kuinka monta valkoista valhetta sitä tulee päivän aikana lausuttua. Voisi myös kirjata sen, miksi sen valkoisen valheen päästi suustaan. Myös se, että meillä on oma sana tai käsite valkoinen valhe kuvaamaan hyväksyttävää valehtelun muotoa, kertoo jotain siitä, että tuollaiselle tavalle on tilaus sosiaalisessa kanssa käymisessä. Toisaalta yleensä arkipäivän valkoisilla valheilla ei ajeta kuitenkaan ainakaan suoranaisesti omaa etua. Vaan niitä käytetään, ettei aiheuteta toiselle mielipahaa tai harmia. Jotenkin tuo YUP:n kappale on hyvä kuvaus, kuinka ihmisestä saattaisi tulla sosiaalinen hylkiö ja ihmiset karttelisivat tuota piru parkaa, joka aina puhuisi totta eikä olisi kykeneväinen valehtelemaan.
Kyllä tämä elo alkaa täällä tosiaan pikkuhiljaa sujua ja elämään tätä arkea täällä ja toivoa, että elämään tulee jotain kautta jotain järkeä. Toisaalta elämä on kuitenkin ihan mallillaan vaikka olisin Suomessa, mutta mikä sitten saa olon levottomaksi ja tuntemaan, että elämästä puuttuu jotain tai jotain pitäisi muuttaa. Ehkäpä sekin selviää vielä jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti