Känkkäränkkäpäivä

Välillä tulee känkkäränkkäpäiviä, vaikka ei pitäisi. Ensinnäkään ei pitäisi odottaa mitään, niin ei tule pettymyksiä. Toisaalta pitäisi ymmärtää, että pettymyksiä tulee ja ihmisten suunnitelmat muuttuvat. Tosin jos ei meinaa nahoissaan pysyä viikonlopun yli on maanantaina illalla perutut treffit aina pettymys. Miksi pitää odottaa asioita niin paljon ja miksi pitää innostua ja ihastua niin helposti. Miksei kukaan sano: ”maa kutsuu herra Pilvilinnaa.” Äkkipysäys kilometrin pudotuksen jälkeen aiheuttaa känkkäränkkäpäiviä. Toisaalta myös se, että miksi pitää kirjoitella tyhmiä asioita mailiin ja katua niitä myöhemmin. Miksei ole sellaista oikolukua, joka tarkistaa oikeinkirjoituksen lisäksi sen, mitä voi toiselle kirjoittaa missäkin vaiheessa. Miksei klemmari koskaan sano:”herra Tunteellinen Hörhö, oletko varma, että vielä tässä vaiheessa kannattaa tytölle kirjoittaa noin?” Ei vaan ole sellaisia ohjelmia ei. Mailin saa lähetettyä, vaikka se sisältäisi mitä tahansa.

Kirjeenkin kanssa on helpompaa, ensin pitää kirjoittaa kirje. Se vie aikaa, joko kirjoitat käsin, joka on aikaa ja tarkkuutta vaativaa puuhaa, jolloin asiat pitää ajatella kolmeen kertaan. Tai sitten koneella ja tulostat sen ja tulostehan pitää tarkistaa huolella. Sitten etsit kirjekuorta ja kun taittelet paperin kuoreen, mietit vielä kerran tai kaksi onko kaikki nyt kirjoitettu järkevästi ja oikein. Sitten hankit postimerkin ja alat arpoman postilaatikon luona, että voiko tätä lähettää vaiko eikö? Mailissa se on yksi hiiren heilautus ja maili meni jo. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Siellä ne nyt on tyhmät ajatukset bitteinä toisen sähköpostilaatikossa.

Miksi pitää yleensäkään pyöritellä näitä ajatuksia. Tehty mikä tehty, näillä mennään, mutta ei sitä vaan miettii ja pyörittelee. Toisaalta Neiti T edelleen vastailee mulle sähköposteilla ja tekstiviesteillä, joten ei pitäisi olla huolissaan yhdestä hassusta mailista, mutta sitten kuitenkin miettii, että muuttiko se jotain sen suhtautumisessa, ja mitäs jos se haluaakin nyt olla vaan kaveri. Miksei se edelleen kuitenkin haluaisi nähdä ja katsoa sen perusteella vasta hommaa pidemmälle. Pitäisi kai keksiä jotain tekemistä, ettei näitä ajatuksia tarvitsisi kokoajan pyöritellä.

Tällaisista asioista on känkkäränkkäpäivät tehty. Pitäisi vaan rauhoittua ja ottaa asiat, kun ne tulee kohdalle, mutta aina ei siihen pysty. Sitä vaan on ärsyyntynyt itselleen ja tilanteelle johon on itsensä ajanut. Ei huvita mikään. Maili boksissa tulee painettua f5:sta 5 minuutin välein, jotta näkee olisiko siellä jotain. Ystäville vaan valittaa ja on sietämätön. Kaikki tämä vain sen takia, että pitää haihahdella ja rakentaa pilvilinnoja.