Harmaa lauantai, vaatii harmaata musiikkia

Procession moves on, the shouting is over
Praise to the glory of loved ones now gone
Talking aloud as they sit round their table
Scattering flowers washed down by the rain
Stood by the gate at the foot of the garden
Watching them pass like clouds in the sky
Try to cry out in the heat of the moment
Possessed by the fury that burns from inside

Cry like a child, though these years make me older
With children, my time is so wastefully spent
Burden to keep, though their inner communion
Accept like a curse, an unlucky deal
Played by the gate at the foot of the garden
My view stretches out from the fence to the wall
No words could explain, no actions determine
Just watching the trees and the leaves as they fall
-The Eternal, Joy Division

Tuossa kappaleessa on jotain vangitsevan kaunista surumielisyyttä. Varsinkin, kun yhtälöön lisätään aivan uskomaton äänimaailma ja Ian Curtisin hypnoottinen lauluääni. Joy Divisionin Closer albumi oli tämän päivän löytö kaupungilta. Jotenkin kaikessa karuudessaan ja lohduttomuudessaan sopivaa musiikkia tähän lauantai iltaan. Harmaa päivä vaatii rinnalleen harmaata musiikkia. Tänään saimme muutettua suurin piirtein kaikki Entisen loput tavarat. Neiti A:n tapauksesta olen pihalla. Oli eilen hieman naheat treffit. Tänäänkin Neiti A tuntuu olevan kovin etäinen. No kai nuo asiat selviää ajallaan. En itsekkään kenties olisi valmis uuteen suhteeseen, joten on ihan hyväkin ottaa asioihin ja miettiä omaa eloansa. Toisaalta olisi kiva tietää, mikä toista vaivaa ja miksi on etäinen.

Vihdoin ja viimein sain myös rohkaistua mieleni ja kerrottua porukoille meidän erosta. Olen kyllä hieman yllättynyt kuinka rennosti ja hyvin äiti tuon eron otti, samoin kuin isäpuoleni. Tosin isoveli ei päässyt yllättämään. Toisaalta nyt periaatteessa pääsee pikkuhiljaa rakentelemaan omaa elämäänsä ja miettimään mitä sitä oikein nyt aikoo.

Tällä hetkellä tuon ylläkin mainitun The Eternal biisin basso hakkaa korviini, kuin jonkun sydämen lyönnit ja jotenkin voin kuvitella millaisesta puutarhasta tuossa lauletaan. Ja kuinka olen itse käyttänyt omaa aikaani täällä. Olenko tuhlannut sitä turhaan vai, onko kaikella tekemisellä ja olemisella kuitenkin se jokin tarkoitus. Toisaalta mikä on meidän tarkoitus täällä. Synnytään, lisäännytään ja kuollaan. Samalla pyritään nauttimaan tästä olosta, joka välillä on mukavaa, välillä siedettävää ja välillä sietämätöntä. Sietämättömistä jaksoista kyllä selviää aina ja yleensä elämä on ihan siedettävää. Nyt on vain jotenkin tarve pidemmällä mukavalle jaksolle, mutta katsotaan miten tässä taas käy. Pitänee saada taas elämä siedettäväksi ja sitten pikkuhiljaa mukavaksi.