Tatuointeja ja musiikkia

Tuli käytyä katsomassa Entisen kanssa luonnosta tatuoinnista, joka on tekeillä. Vähän oli tullut erilainen kuin mitä piti, mutta näytti ihan lupaavalta. Ei muuta kuin uutta luonnosta kehiin. Itsekin olen löytänyt jo muutaman ihan ok mallin ja suuntaa antavan kuvan, joista lähteä muokkaamaan ja hakemaan sitä omaa tatuointia. Tosin toinen projekti eli kilojen karisuttaminen ei ole ihan vielä saanut samanlaista potkua.

Tatuoinnin lisäksi moni muukin asia alkaa tosiaan saada ääriviivoja elämässä. Kaveripiiri kasvaa, tekemistä löytyy ja elämä tuntuu mukavalle. Paljon oli merkitystä, sillä että on saanut Entisen kanssa juteltua asioista ja pikkuhiljaa tosiaan alkaa saada omaa elämää urilleen. Vaikka lupasinkin itselleni, etten käsittelisi parisuhteettomuuttani tässä blogissa, niin tässä sitä taas ollaan. No se on vissiin ihan luonnollista, että asiat ja ajatukset pyörivät vielä hetken sen ympärillä.

Toisaalta jos elämässäni on myllerryksiä niin samanlaista myllerrystä käy myös musiikki, jota kuuntelen. Saatan poukkoilla jazzista metalliin ja sitä kautta jonnekin aivan muualle. Yksi uusi tuttavuus on DDT, venäläinen ihan mukavaa rokkia soittava bändi, sanoista ei toki ymmärrä paljoakaan, mutta tunnelma välittyy ja ainahan voi noita käännöksiä lunttailla ja miettiä laulujen sanomaa, myös pelkän musiikillisen annin lisäksi. Toinen artisti, joka nykyisin vierailee aika usein levylautasella, on Diana Krall, mukavaa letkeää swing/jazz musiikkia ja tuolla naisella on ihana ääni, samettisen pehmeä ja tunteikas. Häneltä tulee lähinnä kuunneltua The Girl In The Other Room – levyä. Jotenkin sopii näihin tunnelmiin joita käyn läpi. Kuitenkaan, kuten jo mainittu, kuuntelemani musiikki ei kuitenkaan ihan näihin rajoitu. Quintessencen kautta SOAD:in ja siitä aina poukkoillen jonnekin aivan muualle, kuten Tooliin tai CMX:n pariin. Tietenkin yksi uusi paluu muuttaja pitää muistaa mainita. Infected Mushroom on tehnyt paluun koodausmusiikiksi. Mikäs on sen mukavampaa, kuin pistää luurit päähän trance soimaan ja alkaa koodata tai miettimään ongelmiin ratkaisuja.

CMX:n uutukainen kyllä tarvitsisi hieman aikaa ja paneutumista, ensimmäisillä kuuntelukerroilla se on jo antanut paljon, mutta ajatusten myllertäessä päässä ei sen kuuntelemisesta ja nauttimisesta ole oikein tullut mitään, joten olen jättänyt sen suosiolla odottelemaan parempia aikoja. Levy antaa kyllä suuria lupauksia, mutta toisaalta myös vaatii paljon, joten en usko, että ihan parhaaksi CMX:n levyksi onnistuu nousemaan, mutta oikein miellyttävä tuttavuus se kyllä on. Talvikuningas odottakoon siis talvea ja sitä, että voin antaa sille sen tarvitseman ajan ja hartauden.