Musiikkkia ja muistoja

Eilen oli mukava päivä. Hyvää ruokaa, loistava elokuva ja mukavaa seuraa. Mitä sitä muuta kaipaakaan torstaille. Little Miss Sunshine oli siis leffa. Loistava elokuva, jossa sai nauraa, mutta joka myös antoi ajattelemisen aihetta. Elokuva oli poikkeuksellinen komedia Amerikkalaiseksi tuotannoksi hyvin paljon vaikutteita brittiläisestä hieman mustasta huumorista. Kyseessä oli hieman erilainen roadmovie, jossa jos asiat voivat mennä pieleen ne myös menevät. Tosin katsoessa tätä ei tarvinnut kokea myötähäpeää, vaan myötäelämistä. Asiat olivat kuitenkin hyvinkin arkipäiväisiä ja mahdollisia itse kullekin meistä. Myöskin nauraminen kippurassa teki hyvää pitkästä aikaa.

Tänään on musiikissa palattu seesteisille vesille ja kymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Minulla musiikki kutoutuu tiiviisti elettyyn elämään ja CMX:n Aura ja Rautakantele kuuluvat aikaan, jolloin tapasin Entisen ja aloimme seurustella. Kyseessä ei kuitenkaan nyt ole nyyh nyyh niisk nostalgia trippi, vaan musiikki tuo mieleen niitä mukavia muistoja ja toisaalta myös näyttää sen, missä mentiin pieleen ja miksi tämä ratkaisu taitaa olla paras meille molemmille.

Musiikki ja tuoksut ovat minulle ne kaksi asiaa, jotka vievät minut muistoihin ja vuosien taakse. Nuo kaksi asiaa saavat minut muistelemaan niitä ajatuksia, tunteita ja tapahtumia, joihin ne ovat yhdistyneet. Tietenkin se on välillä hieman ärsyttävääkin, kun muuten hyvä levy saattaa sen vuoksi joutua ei niin paljon kuunneltavien listalle. Toisaalta on se kuitenkin mukava ja helppo tapa tehdä aikamatka menneisyyteen ja niihin tuntemuksiin joita silloin koki. Nyt odotankin taas innoilla, mihin kappaleisiin ja levyihin nämä tuntemukset ja ajatukset nivoutuvat.