Kirjoittamisesta ja blogista

Pari päivää sitten sain perustettua tämän Pitkätukkahipin blogin. Enkä vielä oikein osaa hahmottaa mihin suuntaan tämä blogi karkaa ja tuleeko ohjaajasta vain matkustaja.

Ainakin ensimmäiset blogimerkinnät on ollut silkkaa ajatuksen virtaa ajatelmia, joita on yhdistänyt joku tietty teema, joka on lähtenyt jostain tapauksesta. Tuskin tulenkaan koskaan kirjoittelemaan paljoa noista tapahtumista itsestään, vaan blogini todennäköisesti tuleekin käsittelemään tapahtumien käynnistämiä ajatusketjuja ja mietteitä. Voidaan kai kliseisesti todeta tapahtuman olevan kivi, joka rikkoo veden pinnana saaden sen aaltoilemaan ja noita rengasmaisia aaltoja sitten tulee käsiteltyä blogissa.

En tiedä onko tapani kirjoitella ajatusvirtaa ongelma vai rikkaus kirjoittaessani tätä blogia. Toisaalta kenties se sopii tällaiseen kirjoiteluun. Saadaan teema jostain ja sitä lähdetään miettimään ja kehittelemään samalla kuin kirjoitetaan se ulos. Toisaalta se taas tuo ongelmana tekstin katkonaisuuden ja sen ettei se pysy yhtenäisenä. Tapani kirjoittaa on kuulemma rönsyilevä, asioita toistava, mutta toisaalta taas pääasiaa kiertelevä. Samoin tyylini tuppaa muuttumaan passiivista sujuvasti kolmannen persoonan kautta minämuotoon. Pahoittelenkin tässä jos en lukijan mielestä pääse asiaan. Toisaalta tämä kuvastaa myös sitä, että kirjoittaessani minusta tulee enemmänkin matkustaja, kuin kirjoitustyötä aktiivisesti ohjaava kirjoittaja.

Toisaalta vasta minulla on 3 merkintää blogissa ja neljäs tulossa. Kenties on aika vain rentoutua ja antaa blogin viedä mennessään. Toisaalta en usko, että blogini saavuttaa mitään suurta suosioita, joten kaippa se on hyväksyttävää, että annan blogin toimia kuljettajana ja itsekkäästi nauttia sen tarjoamasta kyydistä mielen sopukoihin. Toisaalta olisi kiva kuulla palautetta niiltä harvoilta ihmisiltä, jotka liftaavat kyytiin, että miltä matka maistuu ja olisiko matkustajilla toiveita suunnasta. Sillä toki vaikka Blogin kyydissä on kiva matkustaa, niin voi sitä välillä hienovaraisesti myös ohjata kohti haluttua suuntaa.

Joten loppu kaneettina voisinkin sanoa, että rohkeasi vaan kommentoimaan tekstejä. En minä palautteesta suutu ja mustaksi muutu.