Kirje ystävälle

Keskiviikkoisin tulee aina tunne, että mihin tämä aika taas on tältä viikolta mennyt. Huomenna on torstai ja sitten perjantai ja viikonlopun jälkeen taas maanantai. Viikot kuluvat, niistä muodostuu kuukausi. Kohta syksy muuttuu talveksi. Toisaalta on ihan mukavaa, että aika kuluu ja tapahtuu muutoksia, niin luonnossa kuin omassa elämässäkin. Jos tuntuisi, että päivät vain matelevat ja aika ei kulu ollenkaan olisi ainakin minusta se ”huonompi” vaihtoehto.

Nyt ainakin tietää, että jotain tapahtuu. Asiat etenevät ja muutoksen tuntee. Päivät vaikka ovatkin kovin toistensa kaltaisia silti jokainen kantaa muutoksen siementä. Pikkuhiljaa niistä kasvaa aivan uusi tulevaisuus. Tuota tulevaisuutta on mukava odottaa uusia ihmisiä ja ystäviä, tapahtumia sekä haasteita. Jotenkin tuntuu, että parisuhteen päättyminen kuitenkin oli ihan ok juttu. En sitä kyllä olisi halunnut lopettaa, mutta tuntuu, että nyt minulla on tilaisuus rakentaa itselleni aivan toisenlainen tulevaisuus ja tehdä aivan erilailla asioita, kuin mitä kuukausi sitten olisin kuvitellut.

Hassua kuinka mieli muuttuu, mutta toisaalta siitä saan kiittää hyviä ystäviä, muutamaa vanhaa ja muutamaa uutta. Toivottavasti nämä uudet ystävät tajuavat, että ovat päässeet jo luokasta ”kivoja kavereita ”pitkätukkahipin tarkasti vartioituun ja hyvinkin vaikeasti saavutettavaan Ystävät luokkaan. Toisaalta tuo on ollut muutaman vuoden hyvinkin suljettu klubi, sillä olen paljolti ollut kiinni omassa elämässä ja en ole päästänyt ihmisiä lähelleni. Nyt olen taas ehkä myös itse kurkottanut toisia ihmisiä kohden, sillä en ole voinut purkaa sydäntäni ja mieltäni samalla tavalla Entiselle.

Erään ystävän kanssa juteltiin siitä, millainen tämä blogi on minulle, tai no minä juttelin ja selvittelin ajatuksiani. Niin huomasin, että blogini on hyvin samankaltainen, kuin kirjeet joita kirjoitin noin kymmenen vuotta toiselle ystävälleni. No kirjeiden kirjoittaminen loppui jonkin ajan kuluttua, mutta onneksi yhteys tuohon ystävään säilyi. Edelleenkin olemme ystäviä, mutta kirjeiden sijaan on tullut ”mesettely” ja satunnainen sähköpostien lähettely. Niistä on kuitenkin puuttunut se sama mietiskelevyys ja tajunnanvirran kirjoittelu, jonka olen nyt sitten siirtänyt blogiini. Ystäväni tokaisikin, että hän voi sitten ajatella blogiani kirjeinä hänelle, ja toki olkoon näin. Tosin tämä kirje on avoin kaikille, jotka lukevat tätä blogia. Lisäksi vastaanotan mielelläni kirjeitä myös teiltä. Kommentteina, sähköposteina tai muulla kanavalla mikä muoto itse kullekin sopii. Olit sitten tuttu tai tuiki tuntematon ihminen. Maailmassa ei voi olla liikaa ystäviä. Ainoastaan liian vähän.