ihastusta ja kavereita (sekä hieman blogin säätöä)

Olen aika nyyppä näköjään blogittelussa, juttelin erään ystäväni kanssa blogittelusta ja mietin miksei kukaan ole kommentoinut mitään. Niin selvisi, että blogini oli säädetty niin, että kommentointiin olisi tarvittu gmail account tai vastaava. No nyt säädöt kohdillaan toivottavasti. Joten nyt on saatte vapaasti kommentoida ja antaa ruusuja ja risuja.

Eilen oli mukava ilta, juttelin ystävän kanssa mesessä pitkään erilaisista aiheista ja minulla ainakin oli mukavaa. Molemmat sai purkaa sydäntää ja toinen kuunteli. Juteltiin myös ystävyydestä ja siitä kuinka helppoa toiselle on jutella ja purkaa sydäntään. Juteltiin musiikista ja kaikesta muustakin. Jotenkin tuli helpottunut ja rauhoittunut tunne tuon chattailyn jälkeen. Antoi vähän toivoa, että elämä voittaa ja tulevaisuus on kuitenkin ihan ok, vaikkei sillä olekaan vielä suuntaa.

Ihastuminen on hassua. Vaikka tietää, että toinen on saavuttamaton ja vielä varattukin niin silti sitä voi toiseen ihastua ja ajatella häntä. No toisaalta flirtti on kivaa ja kaippa se on ihan sallittua vaikka toinen sattuisikin olemaan varattu. Ja tuo prinsessa on mukava tapaus toivottavasit voidaan olla kavereita ja pystyn tämän ihastuksen jättämään taka-alalle niin voidaan jatkaa ihan kaveripohjalla. Enkä toisaalta tiedä mitä tämä tyttönen minusta ajattelee, olen varmaan vaan mukavaa seuraa. Toisaalta mukavia kavereita on aina hyvä olla, ei se minua haittaa.

Kaikki tämä sanottuna, silti mietin prinsessaa ja ihanaa hymyä ja nappisilmiä, toisaalta ehkä se on vaan ihan hyvä mulle, sain treenattua vähän flirttailua ja minulla oli kivaa. Kaippa se on ihan normaalia ihastua ihmiseen, jonka kanssa synkkaa ja juttu luistaa mukavasti. Toisaalta realiteetit on hyvä pitää mielessä haavemaassakin, ollaan nähty vain kaksi kertaa ja hänellä on tosiaan joku jossain. Jääköön hän prinsessaksi vain minun pilvilinnaan haavemaahan.

No minun varmaan pitää jossain vaiheessa alkaa ryhdistäytymään ja alkaa työntää päätä ulos jos jossain olisi joku josta pitää kiinni. En siis kuitenkaan lähde mitenkään haku päälle, mutta ehkäpä pitää avata silmät ja alkaa katselemaan maailmaa hieman toisella tavalla. Pitäisi vaan päästä pois ujoudesta. Jostain syystä olen naisten kanssa ujo. Menen helposti lukkoon ja alan vaan höpistä jotain ja en saa tehtyä aloitetta. En sitten tiedä mitä pelkään, sitä että saan pakit, tyhmää oisi sellaista pelätä, sillä jos ei edes kysy niin ei siitä mitään tule. Samoiten tuntuu, etten baarista löydä ketään, ja olen huono muutenkaan ihan tuntemattomalle ihmiselle menemään juttelemaan ja iskemään. Tartten varmaan tukiopetusta. 10 vuotta seurustelua takana ja silloinkin mut iskettiin. Siinäpä ne mun naisseikkailut. Aika lyhyt lista, mutta minkäs teet.

Elämä jatkuu ja kaippa tuohon listaan pikkuhiljaa tulee sitten pituuttakin ja alan oppimaan taas flirttailun ja naisten kanssa puhumisen jaloja taitoja. Siihen asti yrittäkää kestää sitä sönkkäävää hippiä, joka kiertää teitä kuin Nalle Puh hunajapurkkia, mutta ei saa tehtyä aloitetta.